Yhdistystoimintaa ja kursseja

Asunnan pienviljelijäyhdistys

Asunnan pienviljelijäyhdistys toimi sotiin saakka vetäjinään mm. Anselm Laaksonen, Edmund Thum, Matti Mäkinen ja Iida Mäenpää. Yhdistys järjesti kursseja, kokouksia ja iltamia sekä hankki yhteisiä koneita mm. heinänsiemenen kylvökoneen, pehkumyllyn, pyöritettävän pellavaloukun ja peruna-auran. Iltamiin kannettiin myytäväksi suuressa kuparisessa kattilassa rusinasoppaa.

Heinäperän pienviljelijäyhdistys

Heinäperän pienviljelijäyhdistyksen perustajina ja innokkaina vetäjinä olivat mm. Kirsti ja Antero Nieminen ja Eila Kalliomäki. Perustamiskokous pidettiin Lehtolassa 4.4.1954. Jo ensimmäisessä kokouksessa johtokunta velvoitettiin suunnittelemaan kuivurin hankintaa.

Ensimmäisen toimintavuoden lopussa jäseniä oli kunnioitettavat 63 henkeä. Vielä 1980-luvun puolivälissä maksaneita jäseniä oli 16, mutta sen jälkeen jäsenmaksuja ei ole kerätty.

Yhdistys piti tupailtoja, kursseja ja kokouksia. Toimintaan kerättiin rahaa mm. leipomalla arpajaisvoitoksi täytekakku tupailtoihin. Vuoden 1955 toimintakertomuksessa Unto Lahtikallio, silloinen sihteeri, kertoo järjestetyn kolmet tanssit Ampialan ladolla ja pikkujoulu Härkösessä. Kuivuria varten otettu 100 000 mk:n laina maksettiin loppuun, joten nopeasti on lainasta päästy.

Mielenkiintoista yhdistyksen toiminnassa on ollut kiinnostus muun ohella metsänhoidon opiskeluun jo viisikymmenluvulla. Suurin hanke oli yhteisen kuivurin rakentaminen Heinämäen kupeeseen suurelta osin talkootyönä. Monia muitakin yhteisiä koneita oli käytössä, kangaspuut, perunankylvökone, sokerijuurikkaankylvökone, jota käytettiin myös lantun kylvössä, sirkkeli, perunannostokone ja heinänsiemenenkylvökone.

Kun pienviljelijäyhdistyksen naiset tekivät munkkeja iltamiin noin vuonna 1956, he pyysivät Aution Mikkoa, jolla oli moottoripyörä, tuomaan silloista ruokaöljyä, R-öljyä, kaksi litraa. Mikko meni apteekkiin ja toi risiiniöljyä. Naiset eivät kuitenkaan paistaneet siinä munkkejansa.

Heinäperän pienviljelijäyhdistyksen toiminta hiljeni väestön vähennyttyä ja ikäännyttyä. Viimeiset kokousmerkinnät ovat vuodelta 1966.

Ampialan sonniyhdistys

Ampialan sonniyhdistykseen kuului vuodesta 1928 useampia taloja, joiden navetoissa sonni oli vuoron perään hoidettavana. Toiminta oli tärkeätä karjanjalostustyötä, koska yhteisesti voitiin hankkia hyväsukuinen sonni. Esimiehenä toimi Yrjö Ampiala. Sonniyhdistyksen nimissä pidettiin monia kilpailuja, iltamia ja opintokerhoja.

Muisteltuja kursseja ja juhlia

Hautalassa järjesti pienviljelijäyhdistys noin vuonna 1929 kaksiosaisen kurssin, jonka tarkoituksena oli edistää kasvisten käyttöä kurssin sisällöstä päätellen. Keväällä oli ensimmäinen osa, puutarhakurssi, jonka aikaansaannosten valmistukseen keskittyi syksyinen ruoanvalmistuskurssi.

Puutarhakurssin ohjaajana toimi Lyyli Ollila, joka oli syntynyt v. 1904 ja asunut Riihimäessä ennen muuttoaan Ruotsiin. Kurssilla tehtiin komposti ja kylvettiin kasveja Hautalan kasvimaahan. Hautalan perhe hoiti kasvimaan kesän aikana ja siitä on otettu valokuvakin, samoinkuin kurssilaisista. Syksyllä ohjaajana oli karjalainen Asta Jussila ja kurssin kesto kymmenen päivää. Ruokia valmistettiin kasviksista mm. kaali- ja porkkanapiirakkaa, sienipullia, joissa ei ollut yhtään lihaa. Päätökseksi järjestettiin iltamat työväentalolla, jossa ohjelmana oli opettajan keksimiä, nykysanastossa sketsejä, kurssikronikka, porkkanapiirakkaa myynnissä sekä lopuksi tanssia.

Kronikasta muistettiin seuraavia värssyjä: Ohjaajana oli Jussilan Asta, tuolta kaukaa Karjalasta ja kurssitalost' oli Mäkisen Hanna, eipäs tähän värssyyn muita panna. Jokaisella on omansa ja minulla myös sitä Saidamme lauleli työss', mutt' Tildan mielestä "Rakas Augustin", se parhaiten meni mukihin. Hyvin ne ruoat riittivät, ja vieraat meitä lähtiessään kiittivät.

Riihimäessä järjestettiin vuonna 1936 ruoanvalmistuskurssit, joilla oppilaat oli jaettu eri työryhmiin ja päivän aluksi pidettiin teoriatunti, jonka aikana selvitettiin tehtäviä töitä. Eri ruokalajeista muistettiin mm. hapanleipävanukas ja vaniljakastike, munkkirinkilät ja takassa keitetty ruispuuro sekä erilaiset kaaliruoat. Kurssipäivinä saivat kyläläiset käydä maistelemassa ruokia maksua vastaan ja heille myytiin munkkeja. Astioina oli kiertävät kurssiastiat.

Kurssin päätökseksi pidettiin juhlat, jotka vetivät Riihimäen suuren tuvan täyteen, vaikka tanssiakaan ei ollut. Ohjelmassa oli pyykkipolkka ja arvauskilpailu, jossa esitettiin pantomiimin tapaan arvattavaksi ensin kirjain ja lopuksi koko sana esimerkiksi kotitalous.

Kummulla oli sekä leipoma- että juustontekokurssi. Taavettilassa oli 1920-luvulla kymmenpäiväinen karjatalouskurssi, jonka opettajana oli Meeri Civill. Päättäjäiset pidettiin myöskin Taavettilassa ja tanssittiin tuvassa.

4H-kerholla oli keittokurssi Asunnan talossa ja Syrjärannassa säilykekurssi. Taavettilassa opeteltiin umpioimaan 1950-luvulla. Hirvenlihaa oli jälleen alettu saada ja se haluttiin valmistaa muulla tavoin kuin suolaamalla.

Syrjärannan ompelukursseilla vuonna 1954 oli opettajana Penttinen, taisi kestää pari viikkoa ja päättäjäisetkin pidettiin.

Härkösessä oli puutyökurssi 1910-luvulla. Samassa talossa oli myös kiertävä puutyökoulu, jonka opissa mm. Mikko Härkönen teki Härköseen huonekalut. Ampialan karjatalouskurssista 1920-luvun lopulla on myöskin valokuva. Taavettilassa järjestettiin 1930-luvulla suuret päivälliset, joihin tuli koko Keuruun kerma. Valmisteluihin osallistuttiin koko kylän voimalla, Rajalan Marialta lainattiin korkea kukkamaljakko.

Aihe

Keuruu, kylät, järjestötoiminta, järjestöt, maatalous, karjatalous, juhlat, iltamat, kurssit, ruoanvalmistus, maatalouskoneet

Klikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.

Kuvaus

Tekstissä kerrotaan Asunnan, Ampialan ja Huttulan kylien pienviljelijäyhdistyksestä, sonniyhdistyksestä ja maatalouteen liittyvistä kursseista.

Teksti on koottu Asunnan-Ampialan-Huttulan perinnepiirin muisteluista.

Julkaisija

Keuruun kaupunginkirjasto

Aikamääre

1900-luku

Luontiajankohta

1991